Keskiaikainen kirkkopitäjä
Kirkkonummi (Kyrkioslaeth) mainitaan ensimmäisen kerran nimeltä latinankielisessä asiakirjassa, joka on päivätty “in die Beati Benedicti”, Benedictinuksen päivänä 21.3.1330. Se, että alue ristittiin Kirkkonummeksi, kertoo seudun tulosta kristinuskon vaikutuspiiriin. Harmaakivestä rakennettu kirkko on Kirkkonummen alueen vanhin säilynyt rakennus, se on valmistunut viimeistään 1400-luvulla. Jotkut osat saattavat olla peräisin 1200-luvulta.
Kirkkonummen eteläosien ruotsinkieliset paikannimet kertovat, että tänne on tullut asukkaita Ruotsista. Ristiretkiajalla ja keskiajalla v. 1100-1400 maa asutettiin “kristityillä miehillä”. Ruotsin kuningas ja roomalaiskatolinen kirkko levittivät yhdessä valtaansa itään. Pohjois-Kirkkonummella paikannimet ovat suomenkielisiä. Vaikka kieliraja on vaihdellut vuosisatojen kuluessa, ovat paikannimet säilyttäneet tietoa varhaisemmista vaiheista.
Keskiaikainen Turun ja Viipurin välinen tie ”Kuninkaantie” kulkee Kirkkonummen halki Luomasta Överbyhyn. Nykyiset tiennimet ”Vanha Rantatie” ja ”Kuninkaantie” kertovat tämän vanhan tien sijainnista.
Porkkalan kohdalla Suomenlahti on kapeimmillaan. Porkkala mainitaan jo 1200-luvulta peräisin olevassa Itämeren purjehdusreitin selostuksessa. Meriliikenne etenkin Suomenlahden yli Viroon oli alueelle tärkeää. Virossa sijainnut Paadisten luostari omisti keskiajalla useita maatiloja Kirkkonummella, muun muassa Munkkullan. Etelä-Kirkkonummella on paikannimiä, jotka ovat nähtävästi peräisin viron kielestä.
