Toinen maailmansota muutti Kirkkonummen kehityksen suunnan. Sodan loputtua 1944 kaksi kolmasosaa Kirkkonummesta, lähes puolet Siuntiosta ja koko Degerbyn kunta vuokrattiin Neuvostoliitolle merisotilaalliseksi tukikohdaksi. Suomalainen väestö evakuoitiin kymmenessä päivässä.
“Porkkalan vuokra-alueesta” tuli osa Neuvostoliittoa. Rajat suljettiin ja alueelle siirrettiin neuvostosotilaita ja siviilejä lähinnä Leningradin lähialueilta. Hallinnollisesti alue kuului Leningradiin. Sotilastukikohtaan rakennettiin isoja kasarmeja, bunkkereita, sotasatama ja lentokenttä. Alueella asui enimmillään ainakin 10 000 siviiliä ja 20 000 sotilasta. ”Porkkalan vuokra-alue” oli sotilaskaupunki, jossa oli myös sairaala, kouluja ja päiväkoteja.
Alkuperäisen vuokrasopimuksen mukaan vuokra-aika oli 50 vuotta eli Suomi olisi saanut alueen takaisin vasta vuonna 1994. Historian tuulet puhalsivat kuitenkin suotuisammin, ja jo syksyllä 1955 allekirjoitettiin Moskovassa kommunikea Porkkalan alueen palautuksesta Suomelle.
Porkkalan vuokra-alueen rajat avattiin 26.1.1956, paluu ja jälleenrakennus alueella saattoi alkaa. Vuokrakauden jälkeen alkoi alueen nopea teollistuminen ja väestörakenteen muutos. Alueelle muutti suomenkielistä väestöä ja maanviljelyksen merkitys väheni.
Alueen palautuksen jälkeen vuonna 1958 kaikki vuokra-aikana tehdyt haudat eri puolilta vuokra-aluetta siirrettiin Kolsariin. Hautausmaalle pystytettiin graniittinen muistomerkki alueelle haudatuille neuvostokansalaisille.
Eri puolilla aluetta on edelleen maastossa jäljellä kymmeniä bunkkereita ja muita sotilasteknisiä rakennelmia todisteena ajasta, jolloin alue oli osa Neuvostoliittoa.
