Kylmää paahtopaistia piparjuurikermalla, voissa paistettua haukea munakastikkeessa, karjalanpaistia. Sadan vuoden takainen Helsingin Seurahuoneen menu saa veden kielelle. Modernisoidun version menusta tarjoili pop-up-ravintola Chez Toimari satavuotiaan Suomen kunniaksi Kirkkonummi-päivien yhteydessä 2017. Kaikki jäljitteli menneen ajan tunnelmaa ruokalajeista pukeutumiseen. Asut oli essuja myöten itse tehnyt Toimarin johtaja Ulla Railio. ”Kiva saada liksaa omasta harrastuksesta”, Railio naureskelee.
Railion 28 vuoden uraan kunnan palveluksessa on mahtunut muutakin kuin kädentaitojen harjoittamista. Kunnassa hän on tullut tutuksi työllistymispalveluiden eli Toimarin johtajana ja perustajana. Eläkkeelle hän on jäämässä toukokuussa, joten Toimarin toiminta jatkaa pian uuden johtajan alaisuudessa. Minkälaisen Toimarin Railio jättää taakseen? Entä millainen on Toimarin syntytarina?
Opintoja, puhelinsoittoja ja remontteja
Alun perin Railiosta piti tulla lastenlääkäri. Hän päätyi hoitoalalle kuitenkin vasta 36-vuotiaana lähtiessään opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Valmistuttuaan Railio työskenteli Jorvissa, mutta koki, ettei sairaalan hierarkinen ympäristö tuntunut omalta. ”Oma juttuni löytyi sattumalta, kun osallistuin aikanaan lastensuojelun tukiperheiden ohjausryhmään, jonka puheenjohtajana toimi Nissnikun kuntoutuskeskuksen johtaja Merja Etholén-Rönnberg. Hänelle selvisi, että olen vakinaista työtä vailla ja soitti seuraavana päivänä minut yövuoroon”, kertoo Railio. Railio suostui ja vuonna 1995 hänet vakinaistettiin Nissnikun keskukseen sairaanhoitajaksi. Kuntoutuskeskuksessa tarjottiin päihdeongelmaisille katkaisu- ja kuntoutuspalveluita.
Silloinen esihenkilö kutsuttiin pian muihin tehtäviin ja Railiota pyydettiin tyhjäksi jääneelle johtajan paikalle. ”Halukkaita olisi työryhmässä ollut tehtävään enemmänkin, ja selkään puukottaminen oli kiitettävää. Vastustajille kiitos siitä, että sain hyvän opin johtajuuteen!” Railio naurahtaa. Työ johtajana kesti pari vuotta. Eräänä iltana Railion puhelin soi jälleen: haluaisiko Railio perustaa työ- ja toimintakeskuksen Kirkkonummelle? ”Vastasin kahdessa sekunnissa, että kyllä mä haluan!” Tarve tuli uudesta laista, joka velvoitti kuntia järjestämään mielekästä tekemistä pitkään työttöminä oleville.
Sopiva tila toiminnalle löytyi Masalan asemarakennuksesta. ”Kun löydät Masalan rumimman talon, olet perillä”, oli Railion mukaan tapana vitsillisesti sanoa.
Asiakastoiminta lähti liikkeelle yhdestä asiakkaasta. ”Muuan Heikki Lahtinen sanoi, että haluaisi tulla mukaan toimintaan. Hän oli viisikymppisenä raitistunut ja hänestä tuli ensimmäinen asiakkaamme. Sitten alkoi asemarakennuksen remontointi. Heikki oli tuttu mies monelle, joten kun hän kävi aseman laiturilla tupakalla, ihmiset tulivat kyselemään, miksi Heikki siellä seisoo. Yhtäkkiä hommissa olikin enemmänkin ihmisiä ja heistä tuli asiakkaitamme. Siitä se sitten lähti.”
”Heti alkuun oivalsimme toimintamme perustehtävän: ihmisiä ei heti saada töihin, vaan tärkeintä on saada vuorokausirytmit kuntoon ja syyn herätä aamulla johonkin. Ihminen tarvitsee kokemuksen siitä, että hän on tärkeä ja tarpeellinen”, Railio kertoo.
Toiminta laajentui niin tilojen, henkilökunnan kuin asiakkaiden määrän suhteen. Railio kokee olevansa onnekas sen suhteen, millaisen työympäristön toimarilaiset ovat muodostaneet: ”Olen saanut todella uskomattoman hienon porukan Toimariin. Matkassa on ollut huumoria, nauretaan paljon ja välillä itketäänkin.”
Tulipaloja ja painetta päättäjiltä
Railio uskoo hänen asenteensa olevan merkittävä tekijä siinä, että on pärjännyt hankalissakin olosuhteissa. ”Kehityskeskustelussa sain kuulla: ’Ulla, sä oot riittävän hullu tähän hommaan!’ Pitää olla vähän turhan rohkea ja ottaa riskejä. Olen myös positiivinen ihminen, näen asiat ensin hyvän ja mahdollisuuden kautta.”
Hankalia olosuhteita on pitkän uran aikana riittänyt. Toimarin tiloista kahdessa on ollut tulipalo. Masalan toimitilan palon jälkeen toiminta siirrettiin Jorvakseen. Toisen kerran palo syttyi Jorvaksessa vuonna 2011, kun 70-luvulla rakennettua tilaa ei oltu palo-osastoitu.
Kukaan ei onneksi paloissa loukkaantunut. ”Alkuillasta pojat olivat hommissa, korjailivat autoja. Yksi kaveri huomasi, kuinka lieskat löivät välikatosta ja sai pelastettua muut ulos. Ihan eka asia, mikä pelastettiin, oli tyttökalenteri! Saivat kyllä kuulla siitä”, Railio kertoo. Talo ei vaurioitunut pahasti ja on edelleen Toimarin käytössä.
Kaikki eivät ole aina nähneet toiminnan arvoa. ”Toimarin aliarvioiminen ja vähättely on ollut raskasta. Koko olemassaoloamme on välillä kyseenalaistettu. Kaikki alkoi lakimuutoksesta, jossa työmarkkinatuet siirtyivät puoliksi kuntien maksettavaksi. Päättäjiä mietitytti, miksei työttömyydelle tehdä mitään.” Kritiikki tuntui ajoittain kohtuuttomalta. ”Toimintaa saa ja pitää kyseenalaistaa, jotta voidaan kehittyä. Kritiikki kuitenkin henkilöityi työryhmääni ja oli alatyylistä.”
Yhdeksi tärkeimmistä saavutuksista Railio nimeää työttömien terveystarkastusten saamisen osaksi Toimarin palveluita. Hän painottaa monialaisen yhteistyön merkitystä. ”Asiakkailla voi olla paljon ongelmia, mutta asiat selkeytyvät kokonaisvaltaisen avun turvin!”
Minkälainen Toimari jatkaa?
Toimari on koonnut Kirkkonummen työllistymispalvelut yhden toimijan alle ja sillä on oma osansa palvelutarpeen arvioinnissa. Keskeinen menestystekijä on ollut Railion mukaan se, että toiminnot ovat moniammatillisesti ja hallintorajoja ylittävästi järjestetty. Tahtotila on, että tämä säilyy myös tulevan hyvinvointialueen tuomien muutosten myötä.
Toimari tarjoaa erilaista ja monipuolista toimintaa asiakkailleen. ”Erinäisten vaiheiden ja jopa koronasulun jälkeen kirjaston kylkeen perustettu Messi-kahvilamme toimii ja tarjoaa myös työharjoittelumahdollisuuksia asiakkaillemme. Samoin jo vuosia toiminut yhteistyö kuntatekniikan yleisten alueiden hoidon ja ikäihmisten hyvinvointipalveluiden ateriakuljetus- ja asiointipalveluiden kanssa jatkuu varmasti ainakin tämän vuoden loppuun.”
Toimarissa on otettu viime aikoina kunnan strategiset arvot tosissaan. ”Olemme säästäneet kierrättämällä ja osallistumalla toimintaan, jota muuten ostettaisiin muualta. Toimarilaiset ovat muun muassa toteuttaneet koulujen tyhjennyksiä, kun niitä on siirretty väistötiloihin. Tavarat, jotka olisivat jääneet siirtolavoille, on kunnostettu ja puhdistettu meillä ja luovutettu eteenpäin. Killinmäessä on varattu tila kierrätyskeskusta varten, joka toivottavasti saadaan käyttöön vielä tänä vuonna.”
”Unelmamme on, että koko Toimari olisi samassa rakennuksessa”, sanoo Railio. ”Killinmäessä ollaan tätä unelmaa toteuttamassa, mutta siirtyminen tiloihin on viivästynyt, sillä tulevan pajarakennuksen kunnostustöitä on viivytetty toimitilapalveluiden puolelta. Toimari on aina korjannut omat toimitilansa, uusia tiloja ei meille ole tarjottu. Olemme lymyilleet näissä 60- ja 70-lukujen taloissa, joiden kunto on ollut vähän niin ja näin.”
Kohti muutoksia
Eläkkeelle Railio jää toukokuun alusta ja seuraaja on valittu. ”Olen yrittänyt kirjoittaa asioita ylös uudelle palvelupäällikölle Thijs Verbrugghelle. Haluan siirtää hiljaista tietoa hänelle eteenpäin niin paljon kuin mahdollista. Ollaan asenteiltamme ja arvomaailmaltamme todella samanlaisia. Toivon hänelle pelkkää hyvää ja Toimarille tietenkin myös.”
Miltä eläkkeelle jääminen sitten oikein tuntuu? ”Ei missään nimessä ole sellainen olo, että ihanaa, että tämä loppuu. Uhosin jatkavani, mutta tässä kohtaa lienee paras aika lähteä. Olen melkein puolet työurastani ollut kunnan palveluksessa. On aika, mutta samalla iso muutos repäistä itseni pois työyhteisöstä.”
Kysyttäessä tulevaisuudensuunnitelmista Railio naurahtaa: ”Eikö tähän pidä vastata, että alan lukemaan tai ulkoilemaan? Toki yritän niitäkin tehdä, mutta pää on täynnä kaikenlaisia suunnitelmia ja tekemisiä, mitkä ovat jääneet pöytälaatikoihin. Paljon uusia asioita ja tekemisiä odottaa tekijäänsä.” Tekeminen ei siis tunnu loppuvan kesken, ei Railiolta eikä Toimarilta.
”Haluan kiittää lämpimästi koko työryhmääni! Ulla has left the building!”
